Kauneus

mainokset
Raskausaika ja synnytys

Raskausaika ja synnytys

Tunnen kehoni muuttuvan kovasti, vaikken vielä ole edes tehnyt ensimmäistä raskaustestiä. Vielä muutama päivä odottelua, vihdoin testipäivä koittaa ja kaksi viivaa ilmestyvät raskaustestin ruudulle. Onnen ja helpotuksen tunne on sanoin kuvaamaton mutta myös jännittynyt ja mielessä pyörii monia kysymyksiä. Aika tuntuu pitkältä odotellessa ensimmäistä ultraäänitutkimusta, joka tehtiin raskauden ollessa vasta kuudennella viikolla. Vihdoin näimme puolisoni kanssa ultraäänilaitteen kuvaruudulta tämän pienen helmen kokoisen elämän alun, jonka sydän sykki tasaisesti. Saimme tästä muistoksi myös muutaman ultraäänikuvan. Läheisimmille ilmoitimme tästä iloisesta perheenlisäyksestä jouluaattona.

Alkuraskaudessa (raskausviikot 8-12) kärsin kovasta pahoinvoinnista, töissä en pystynyt tämän vuoksi olemaan, ruoka ei tuntunut millään pysyvän sisällä ja suurimmaksi osaksi joinkin vaan tuoremehua nämä viikot sekä söin hedelmiä sen mitä pystyin. Pakolliset automatkat olivat aivan kamalia kun aina vaan oksetti ja pissatti.

Raskausviikolla 12:sta minulle tehtiin ultraääniseulonta sikiön niskaturvotuksen mittaamiseksi ja poikkeamien löytämiseksi. Sikiön niskaturvotus tulos normaali. Tutkimus on vapaaehtoinen. Seuraavalla viikolla neuvolassa Ensimmäisen kerran vauvamme sydämen sykkeen, niiden kuuleminen oli aivan mieletöntä.

17:sta raskausviikolla tunsin ensimmäisen kerran vauvamme liikkeet ja niitä riittikin sitten koko raskausajan runsain määrin. Samaisen viikon neuvolakäynnillä selvisi että veriarvoni oli tippuneet ja sen seurauksena aloitin rautalääkityksen, joka kestikin sitten koko raskausajan. Raskausviikolla 20:tä saimme ensimmäisen kerran kuulla vauvamme sukupuolen ja sen hetkisen painoarvion. Samalla viikolla tuleva isukki pääsi myös nauttimaan ensimmäisistä vauvan potkuista ja sen jälkeen isukki seurustelikin ahkerasti pikkuprinsessamme kanssa päivittäin.

Pari kuukautta ennen suunniteltua äitiyslomaa, jouduin jäämään töistä pois kovien supistuksien ja työn raskauden vuoksi. Kotona ollessani supistukset pysyivät suurimmaksi osaksi poissa ja sain liikkua ihan normaalisti. Muutenkin koko raskausaikani kului mukavasti, ilman yhtäkään pissatulehdusta, turvotuksia ei juurikaan ollut ja paino pysyi hyvänä (koko raskausaikana painoa tuli lisää vain 7kg). Raskausaikana minulla ei ollut mitään outoja mielitekoja, mitä muilla raskaana olevilla naisilla tuntuu aina olevan. Pikkuprinsessa kyllä sai ihme täpinöitä ja aloitti mielettömän reuhuumisen vatsassa, jos söin rullakebabbia ja huuhtelin sen colalla alas. Taisi olla jo silloin pikkuprinsessan herkkua.

Raskausviikot vähenivät ja vatsani vain kasvoi kasvamistaan. Koko raskausaikana raskaus ei juurikaan näkynyt takaapäin, vaan vatsa kasvoi pääsääntöisesti eteenpäin. Pikkuprinsessa kävi entistä vilkkaammaksi, vaikka liikkumatila kohdussa kävi ahtaammaksi. Pukeminen ja muut päivittäiset askareet hankaloituivat ison vatsan vuoksi. Viimeinen lääkärin tarkistus ennen laskettua aikaa oli raskausviikolla 37:n. Siellä kaikki näytti hyvältä, pikkuprinsessa oli kääntynyt oikeaan asentoon ja arvioitu paino 3327g.

Raskausviikko 40:ä läheni, kassi oli pakattu valmiiksi jo hyvissä ajoin ja nyt vain odoteltiin koska tulisi lähtö synnytyssairaalaan. Koko tämän raskausaikani puolisoni oli kaikessa 100% tukenani, hän tuli jokaiselle neuvola-/lääkärikäynnille mukaani ja oli oikeasti kiinnostunut vauvamme kehityksestä. Laskettua päivää edeltävänä iltana supistuksia rupesi tulemaan pikkuhiljaa, yön aikana ne lisääntyivät jonkin verran ja aamulla olikin lähdettävä jo sairaalalle (raskausviikko 40+0). Aamupäivällä kävimme useilla pienillä kävelylenkeillä puolisoni kanssa sairaalan alueella ja kun supistukset koveni vietin aikani kuumassa suihkussa. Synnytyssaliin pääsimme iltapäivällä. Supistukset olivat kovia ja kivun lievityksenä kokeilin ensiksi ilokaasua ja aqua tippoja, ennen epiduraaliin päätymistä. Ilokaasusta olisi ehkä voinut alussa olla hyötyäkin jos laite olisi ollut päällä (harjottelemassa ollut opiskelija oli unohtanut pistää sen päälle), ja ihon alle laitettavat aqua rakkulat lievittivät supistus kipuja vain hyvin pienen hetken. Epiduraalin laitto kävi lääkäriltä todella nopeasti ja kivuttomasti.

Koko synnytys sujui hyvin, välilihaa ei tarvinnut leikata, eikä repeämiä tullut. Ponnistus vaihe kesti 12 minuuttia ja koko synnytyksen kestoksi merkittiin 13 tuntia. Pikkuprinsessamme painoi 3690g ja oli 50cm pitkä ja päätä koristi pitkät mustat hiukset. Tukihenkilönä minulla synnytyssalissa oli puolisoni, joka selvisikin urakastaan todella hienosti ja napanuorakin tuli leikattua. Koko synnytyksestä minulle ei jäänyt mitään negatiivistä mieleen ja olisin valmis ottamaan tämän kaiken uusiksi.

Kahden päivän sairaalassaolon jälkeen pääsimme vauvan kanssa lähtemään jo kotiin, ja totuttelemaan tähän uuteen arkeen perheenä.

mainokset